6. Hetken harmia

-Onnee hirveesti työhakuu!

-En mä oo menos sin. En mä oo viel valmis.

-Mitä ihmettä sä puhut? Tottakai sä meet! Tästähä puhuttiin!

Sainpas Reetan huutamaa ja ny se sit huutaa oikee kunnol. En mä ees oikeestaa kunntele kaikkee. Se toistaa itteään. Tottakai mä oon menossa sinne firmaa hekee niitä töitä. Halusin vaa provosoida sitä, ku ei se auttanukkaa mua eile siin harjottelus. Ei se voinu sitä unohtaakkaa. Ehkä se ny huomaa mitä jäi tekemättä.

-Ooks sä iha tosissas? Täähä sovittiin hei oikeesti jo! San säki äiti ny jotai tol? Kuuliks?

-Hei sun pitää ny mennä kouluu ettet myöhästy, vastaan sille kun se mesoo pitki pihaa mulle ja äitillee.

-No nii pitää! Moi! Katokki hei et meet sin!

-Moi!

Mä lähen kotii. Käyn kirjotta viel lista parist tärkeestä jutusta ja lähen sit hakee niit töitä nii ku pitiki. Olikohan viisasta kiusata Reettaa tollee. No mut mua harmitti oikeesti ettei me harjoteltu.