Kesä oli kuuma ja laskeva aurinko leimusi oranssina jossain ehkä Hämeenlinnan suunnalla, en tiedä.
Sun vartalos oli päärynän muotoinen, kyllä mä sen muistin. Sä tanssahtelit Kokkelin vartta pitkin ja mä olin tulla hulluks, kun sun lantees keinui. Tiesin vaan, että halusin olla sun kanssa. Kehrääjäkujalle muuttaa vaikka ei sillä tielläkään niin väliä ollut.
Nyt on kuitenkin maaliskuu ja olen yksin. Mun sydän takoo niin kun oisin siinä ohjelmassa, missä niiden tuomareiden tuolit kääntyy. En kuitenkaan aio laulaa Erinin popedaa. Valitsen jotain sopivampaa. Jotain, jossa vaikka annan sulle kaikkeni. Miten ois Hector ja jos sä tahdot niin? Tai se laulu siitä maalarista, joka maalaa sen talon sinisellä, koska se on taivas ja taivas on sen rakkaus.
Mun rakkaus oot kuitenkin sä ja toivon että käännyt. Oon pian ovellas.
