Ä:llä ja A:lla ei
ole eroa. S voi olla kolmonen ja oliko se kissa vai kisa?
Kirjoitan paljon
ja luen enemmän. Kumpaakaan en kuitenkaan osaa.
Numeroita ymmärsin. Ne olivat 9 9 9 9 10 10 9 10 aina kun katsoin
todistuksen ensimmäistä riviä.
Sanoivat: ”olet lahjakas”
”miten sinä näin oivalsit?” ”puit sen hienosti sanoiksi!”.
Jos tuosta ei puuttuisi loppua ja mikä tämä täällä keskellä on? Sanan
hallitset, kirjaimia et. Minkäs sille mahtaa. Ole maltillisempi.
Silloin
kirjoittaminen oli vaikeaa.
Ylioppilas on
viimeisin meriittini. Nopea kirjoitus, paljon asiaa, PALJON KIRJAIMIA. Uusi teksti, tänään kaksi, huomenna viisi. Ajatus
paperille. Kolmosina ja muina kirjaimina. Sitten korjaus, korjaus, korjaus.
Teksti on valmis! Kappaleina ja kolmioina. Valmiina käännettäväksi. Käännös ja
piste perään. Aikaa kulunut 45min! Ylioppilas! Siitäs saitte.
Ajatus lentää ja
täällä sille ei ole kiitorataa. Mielikuvitus on kuin ohi lentävä lintu. Ei sitä
omaksi tarvitse saada. Riittää kun piirtää sen mieleensä. Näin se saa elää
vapaana ilman kriittisyyden kahleita. Opin kirjoittamaan ja voin siis pysähtyä
katselemaan. Nyt minäkin voin piirtä sen mieleeni.
Sisältö on
ulkoasua tärkeämpi. Haluan kuitenkin muiden ymmärtävän ja siksi asian on
pitänyt muuttua. Kirjoitan siis hetkessä ja korjaan lopussa.
Sellainen minä
olen kirjoittajana.
Ps. Ethän pistä
minua lukemaan ääneen?
