8.Ystävä toisen

Mikä voisi olla 12 vuotiaan tytön painajainen? Mila tiesi harvinaisen hyvin vastauksen siihen. Muutto uuteen remonttikohteeseen äidin, isän ja pikkuveljen kanssa. Heti ensimmäisenä päivänä Milan kissa Pirpana oli kadonnut ja jos se ei ollut vielä tarpeeksi surkeaa niin pikkuveli Niilo oli oppinut laulamaan.

Uusi talo oli kaksikerroksinen omakotitalo. Jokaisen remontoivan perheen unelmakohde. Ikivanha haiseva rötiskö siis. Mila oli valinnut  sängylleen paikaksi yläkerran käytävän. Se oli eräänlainen mielenosoitus oman huoneen puuttumisesta, mutta vanhemmat pitivät sitä enemmän innokkuutena ja käytävän päässä olevan oven taakse Milalle rakennettaisiinkin oma huone.

Milalle oli oikeastaan samantekevää, mitä vanhemmat ajattelivat. Uusi koulu ja kissan kadottaminen olivat jo tarpeaksi hirveitä asioita. Mila oli pakannut tavaransa sänkynsä alle. Kaikki ei tietenkään ollut mahtunut sinne ja hän olikin rakentanut pahvilaatikoista pinon sängyn jalkopäähän. Se toimi eräänlaisena äänenvaimentimena alakertaan. Yläkerrassa Mila sai olla rauhassa sillä siellä ei ollut vielä yhtään valmista huonetta ja kaikki ovet olivat lukossa Niilon varalta.

Oli kahdeksas ilta uudessa kodissa ja Mila nousi rappusia ylös. Niilo lauloi sydän lepattaen laulua auringosta alakerran makuuhuoneessa. ”-jaa mää oo ystävä suu” Mila tömisti loput rappuset yläkerran rauhaan. Yläkerta oli pimeä ja pölyinen. Sen ilma oli vähän kosteampaa kuin alakerrassa ja katossa kävi aina pieni viima. Pölyisyys ei ollut Milan vika. Vanha puu vain pölisi ympärilleen vaikka kuinka olisi siivonnut.

Lattialla paloi pieni pöytälamppu. Se oli Milan ainoa ase pimeyttä vastaan. Hän ei sammuttanut sitä koskaan.  Mila istui sängylleen. Peitto oli mytyssä jalkopäässä.  Hän ei ollut jättänyt sitä siihen, mutta Niilo oli luultavimmin käynyt luvatta penkomassa aurinkolaulunsa kanssa laatikoita. Se ärsytti Milaa niin kuin kissa ja talo ja laulu. Hän potkaisi peiton lattialle kääntyessään makuulle sängylle. ”Vihaan tätä taloa! Missä Pirpana on? Miksei Niilo vaihda laulua?” Mila huusi ja puristi silmänsä kiinni. Kukaan ei kuullut ja hiljaisuus laskeutui käytävään kuin katosta leijaileva pöly.

Maatessaan Mila kuuli perällä olevasta huoneesta rapinaa. Se ei ollut uutta. Hiiret vilisivät rakentamattomissa osissa mikä sai Milalle inhottavan olon, mutta myös hänet ikävöimään Pirpanaa. Rapina yltyi kuitenkin nyppiväksi ääneksi kuin jokin olisi irrottanut maalia vanhoista seinälaudoista ja sitten raapimiseksi.. Mila avasi silmänsä ja ääni lakkasi. Hänellä oli epämääräinen olo. Ilma tuntui paksummalta kuin yleensä ja kosteus tuntui tiivistyvän pisaroiksi. Se ei varmasti ollut hiiri eikä taatusti Niilo. Sitten kuului pieni inahtava ääni. Mila katsoi kohti perällä olevaa ovea. Toinen ääni oli vahvempi, kuin maukaisu. Mila pompahti istaalleen. ”Voisiko se olla Pirpana?” hän ajatteli. Män päätti mennä ovelle katsomaan, mutta jalkapohjia pisteli. Hän siirsi hieman lamppuaan sillä sen valo ei riittänyt ovelle asti.

Mila käveli hitaasti käytävää pitkin pistelevin jaloin. Hän hyräili pikkuveljen tuttua laulua ”Aurinko on kullankeltainen.” Lattialaudat narisivat hänen askeltensa alla ja Mila saattoi kuvitella hermostuksissaan kuinka pöly tihkuisi alakerran katosta pikkuveljen huoneeseen ”Se meille paistaa ja lämpönsä antaa.” Mila huomasi avaimen puuttuvan lukosta. Hän pysähtyi oven eteen ojentaakseen kätensä kahvalle. Hetken epäilys esti kahvan kokeilua ja Mila tunsi kuinka sen metallinen pinta hohkasi kylmää sormenpäihin.

Mila keräsi rohkeutensa ”Se oli Pirpana. Kuulin sen maukaisevan. Pitää vain aukaista ovi ja katsoa”, Mila ajatteli hieman sekavana. Hän ei ollut koskaan ollut niin jännittynyt kuin nyt koskiessaan tulevan huoneensa kahvaa. Hän käänsi kahvaa ja epäilys lukon aukinaisuudesta varmistui. Mila veti hitaasti oven raolleen. Huoneesta tuulahti sahanpurun ja ummehtuneiden rakenteiden haju. Huone oli pimeä ja Mila ei pystynyt erottamaan kuin lattian tilalla olevien parrujen ääriviivoja.”Olet  ystävä mun”, hän jatkoi hieman hädissään, mutta astui sisään nähdäkseen perälle. Ilma oli selvästi pilaantunutta ja sen raskaus tuntui iholla. Mila nielaisi ”ja mä ystävä-”
”Toisen”, kuului ääni parrujen päältä. Ovi sulkeutui ja pimeys söi ajan ja tilan. Niilo nukahti alakerrassa.

6. Hetken harmia

-Onnee hirveesti työhakuu!

-En mä oo menos sin. En mä oo viel valmis.

-Mitä ihmettä sä puhut? Tottakai sä meet! Tästähä puhuttiin!

Sainpas Reetan huutamaa ja ny se sit huutaa oikee kunnol. En mä ees oikeestaa kunntele kaikkee. Se toistaa itteään. Tottakai mä oon menossa sinne firmaa hekee niitä töitä. Halusin vaa provosoida sitä, ku ei se auttanukkaa mua eile siin harjottelus. Ei se voinu sitä unohtaakkaa. Ehkä se ny huomaa mitä jäi tekemättä.

-Ooks sä iha tosissas? Täähä sovittiin hei oikeesti jo! San säki äiti ny jotai tol? Kuuliks?

-Hei sun pitää ny mennä kouluu ettet myöhästy, vastaan sille kun se mesoo pitki pihaa mulle ja äitillee.

-No nii pitää! Moi! Katokki hei et meet sin!

-Moi!

Mä lähen kotii. Käyn kirjotta viel lista parist tärkeestä jutusta ja lähen sit hakee niit töitä nii ku pitiki. Olikohan viisasta kiusata Reettaa tollee. No mut mua harmitti oikeesti ettei me harjoteltu.

7. Lavan kautta

”Mä en tienny et maalle tultaes pitää tanssii lavatansseja.”

”No ne onki tääl meillä juhannuksen kovin aktiviteetti.”

”Mä haluisin kyl tehdä juhannustaikoja ja maata niityllä.”

”Yks tanssi ni mä näytän sul niityt, taikoi et saa tehä, mut portilles sun on mut päästettävä.”

”Ei taikoja siis.”

5. Silminnäkijät

"Kyllä se mopoauto ajoi kulman takaa tielle. Auton kuljettaja ei voinut tehdä muuta kuin jarruttaa, mutta vahinkohan oli jo tapahtunut. No siis minä olen ollut aina sitä mieltä, ettei tuollaisia mopoautoja saisi edes lasten käsiin antaa! Sitten käy näitä kamalia vahinkoja. Eiväthän  nuoret tietenkään osaa huomioida ympäristöään niin hyvin. Siis meidänkin edestä menee nykyään tuollaisia mopoautoja ja niistä kuuluu kamala meteli! Voitko kuvitella? Täällä! Ajatella että vanhemmat antavat lastensa hurjastella musiikit päällä tuollaisilla vempaimilla! Minun lapsilleni en kyllä olisi hankkinut tuollaisia! Eikä niitä onneksi edes ollut! Pyörä on ympäristöystävällinen ja tekee hyvää kunnolle. Kyllä, meidän lapset olivat erittäin urheilullisia ja niin on nyt lapsenlapsetkin! Se on vanhemmista kiinni, että lapset pitävät huolta kunnostaan!"

"Mu isoveljel o mopoauto, mut se o paljon hianompi! Toi meni iha mäskäks! Se auto tuli ja sit toi mopoauto meni ryttyy! Kuulu vaa sellane tosi iso räiskäsy niiku raketti tai semmone! Poliisei tuli ja sit sellane ambulatanssi! Sit oli verta ja se miähe auto nokka meni iha ruttuu siis! Sil o samalaine auto ku mee iskäl. Mee iskäl o kyl silti hianompi. Siin o sellaset kRomivanteet!"

"Teknisesti ottaenhan autoilija tässä virheen teki. Auto tuli tasa-arvoiseen risteykseen, eikä varmaankaan huomannut oikealta tullutta mopoautoa. Mielestäni mopoauto on kuitenkin turvallisuusriski näin talvisin. Mopoauton korkeus on noin 1,2 metriä ja se jää helposti tienvarsilla olevien lumipenkkojen taakse. Toisaalta tästä voitaisiin syyttää myös tiehallintoa ja kaupungin kunnossapitoa. Jos tällaisten mopoautojen ajo on sallittu alaikäsiltä ja vielä näin talvella, pitäisi myös ympäristön olla turvallisempi. Linja-autoilla kulkeminen olisi mielestäni talvella parempi vaihtoehto koulumatkoihin. Mopot ja skootterit voisi jättää kesälomalle. Tämä on erittäin ikävää."

4. Tyhjiön reunoilla

Sisällä pimeys
            loputon tila
tyhjiö
ilman ääriä
      kasaan kuristettu


Vankina jäisen pinnan
Silmissä piilevän
kaipauksen
Sumussa kulkien
     tyhjää halaillen


Kosketukses sulatti
    tunsin varpaani.

Tehtävä 3

Onkohan huomenna pitkä päivä.. Illemmalla pitäs olla Saran kanssa. Nii se pääs sin Kanadaa opiskelee. Mikä must tulee? Ainii tradenomi. Mikä se linja taas olikaa mist se löytyy.. Pitäs laittaa kesätyöhakemukset. Jos pääsis vaiks mansikoit myymää tai jotai. Ei mul oo mitää kokemusta mistää. Sara menee sin Kanadaa.

Paljonkoha lentolippu Kanadaa maksaa. Menopaluu suorana. Vaiks ens kesänä. En kyl haluis lentää. Sara opiskelee neljä vuotta! Jos niitä kesätöitä sais ni kuiha paljon ehtis saamaa rahaa enne koulu alkuu. Onneks ei oo juurikaa kirjoi. Kui se sit tulis takas ku on siel opiskellu?

Hoitoaine on loppu. Enkä vieläkää sit mustanu hankkii sitä voi hemmetti! No, ilma sitte. Vähä aikaa viel lämpimämmäs. Pia ei nää eteensä. Sara lähtee. Vois vaa ol  ny ku ei o ketää koton. On nii lämmin.

Oonkoha oikeel alal. Niina lähtee Turkuu opiskelee. Mä oon kotona viel. Onkohan Saralla kesäloma samoihin aikoihin kun mulla. Niidenhä pitäs olla mua vuode jäljes!  Hitto sitä hoitoainetta! Sara lähtee tasa 19 päivän päästä. Mähän täs oon jäljes. Kuuma. Mis pyyhe? Saakeli vien ton purki veke nyt!

Kanadassa kello on kahdeksan tuntii jäljessä.

2. Jos sä tahdot niin

Kesä oli kuuma ja laskeva aurinko leimusi oranssina jossain ehkä Hämeenlinnan suunnalla, en tiedä.
Sun vartalos oli päärynän muotoinen, kyllä mä sen muistin. Sä tanssahtelit Kokkelin vartta pitkin ja mä olin tulla hulluks, kun sun lantees keinui. Tiesin vaan, että halusin olla sun kanssa. Kehrääjäkujalle muuttaa vaikka ei sillä tielläkään niin väliä ollut.

Nyt on kuitenkin maaliskuu ja olen yksin. Mun sydän takoo niin kun oisin siinä ohjelmassa, missä niiden tuomareiden tuolit kääntyy. En kuitenkaan aio laulaa Erinin popedaa. Valitsen jotain sopivampaa. Jotain, jossa vaikka annan sulle kaikkeni. Miten ois Hector ja jos sä tahdot niin? Tai se laulu siitä maalarista, joka maalaa sen talon sinisellä, koska se on taivas ja taivas on sen rakkaus.
Mun rakkaus oot kuitenkin sä ja toivon että käännyt. Oon pian ovellas.